Tervehdys!

Olen 48-vuotias monitoimimies Pohjois-Savosta Vesannolta. Asun omakotitalossa keskellä ihan aitoa maalaismaisemaa kivenheiton päässä järven rannasta. Olen syntynyt Helsingissä. Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni asuin Etelä-Karjalassa Imatralla, ja mieleltäni olenkin ikuisesti ”Karjalan poikii”. Kesällä 1985 muutin pääkaupunkiseudulle nautiskelemaan nousukauden huumasta. Alkuvuodesta 2000 tapasin vaimoni. Häitä vietettiin seuraavan vuoden keväällä ja heti avioon astuttuamme muutimme tänne järvi-Suomen ytimeen – vaimoni synnyinsijoille.

Olen ehtinyt olla monessa mukana. Työhistoriani alkoi aikoinaan sähkö- ja metalliteollisuuden parissa. Koulumaailmassa olen tehnyt töitä koulunkäyntiavustajana, tuntiopettajana (liikunta, tekninen työ), luokanopettajana sekä erityisopettajana – epäpätevänä, mutta varmaan kuitenkin suhteellisen sopivana. Olen työskennellyt myös huostaanotettujen päihde- ja kriminaalinuorten hoitokodissa. Erityisnuorisotyö on tullut tutuksi myös nuorten ja lasten tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan kautta.

Urheilu ja liikunta on näytellyt merkittävää osaa elämässäni siitä lähtien, kun pienenä poikana ensimmäisiä kertoja urheiluharjoituksiin eksyin. Oma kilpaueheilu-ura päättyi varhain, mutta lähes kolme vuosikymmentä olen valmentanut pääasiassa nuoria yleisurheilijoita – välillä työkseni, välillä ammattimaisesti harrastaen. Ammattivalmentajaksi (VEAT) olen valmistunut Kuortaneen urheiluopistolta tammikuussa 2007. Valmentamisen ohessa olen toiminut monenlaisissa tehtävissä urheilun seura- ja järjestörintamalla, mm. Suomen Urheiluliiton Pohjois-Savon piirin nuorisopäällikkönä.

Edellä mainittujen lisäksi työhistoriastani löytyy mm. rakennustöitä sekä kaupan tekoa niin vähittäis- kuin b-to-b-myynnissäkin. Myös ravintola-ala ja ohelmapalvelut ovat tulleet tutuiksi. Olen myös sekä työtehtävieni että harrastusteni puitteissa ollut mukana monissa projekteissa, selvityksissä ja hankkeissa suunnittelusta loppuun saattamiseen sekä tuottanut läjäpäin raportteja ja materiaaleja tiedotuksen ja markkinoinnin tarpeisiin.

Reilut kaksi vuotta sitten jäin virallisesti työttömäksi – ensimmäistä kertaa elämässäni. Kun olin vuosikaudet tehnyt paljon pätkä- ja osa-aikatyötä ja koittanut keräillä leivänmuruja sieltä täältä, oli korkea aika pysähtyä tuumailemaan, miten aion viimeiset 20 vuotta työurastani käyttää. Ryhdyin tekemään ensin opintoja avoimessa ammattikorkeakoulussa ja viime syksystä lähtien olen opiskellut Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkinto-ohjelmassa. Olen todennut, että vanhanakin oppii…

Omakotiasujan vakioharrastuksena taitaa olla monenlainen remontointi, nikkarointi, rakentelu ja pihatouhut. Musiikki on elämässäni tärkeä henkireikä. Laulan ja soitan kitaraa blues-rock-bändissä nimeltä Lowbrow Blues Band. Puuhastelen myös mielelläni kitaroiden ja muiden musiikkivikineiden rakentelun, korjailun ja huoltamisen parissa. Kesällä vietän mielelläni aikaani järvellä kalastellen tai veneillen ja hermoja lepuutellen ihan muuten vaan.

LBBoma05

Tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut tässä yhteydessä alkaa mitään ansioluetteloa kirjoittelemaan. Edellä oleva tiivistetty kurkistus historiikkiini kertoo kuitenkin jotain oleellista siitä, miten ajatukseni tänäänkin kumpuavat. Menneisyys on polku – ylä- ja alamäkineen, kivikkoineen, kuralammikoineen, kukkaniittyineen ja repivine oksineen – jota kulkiessa meistä on tullut se, mitä tänään olemme. Matka ei ole joka kohdassa suinkaan ollut helppo ja monessa risteyksessä olisi varmaan voinut valita toisenkin tien. Mutta kun on ollut monessa mukana ja tarkastellut asioita monenlaisista näkövinkkeleistä, on mukaan ehkä tarttunut jonkinlaista ymmärrystä ja käsitystä aika moneltakin elämän alueelta. Olen aina ollut kiinnostunut ympäröivästä maailmasta, yhteiskunnallisista ilmiöistä ja politiikan kiemuroista. Otan myös mielelläni kantaa ja käyn keskustelua – milloin mistäkin.

Tässä blogissa kirjoittelen ajatuksiani ja näkemyksiäni ja tartun ajankohtaisiin aiheisiin  laidasta laitaan. Kirjoittaminen on minulle itselleni tehokas ja toimiva tapa perehtyä asioihin ja tarkentaa omia ajatuksiani ja asenteitani. Kun jostain tärkeäksi kokemastaan asiasta alkaa kirjoittaa, sitä ihminen mielellään kaivelee ja tonkii jostakin tietoa ja etsii ymmärrystä, ettei kirjoittelisi ihan puuta-heinää.

Sitä minä vaan, että…
… jos näillä kirjoituksilla saan herätetyksi ajatuksia ja keskustelua, niin hyvä. Samalla yritän oppia lisää itsestäni ja maailmasta, jossa elämme.


Älä koskaan kasva niin isoksi,
ettetkö voisi esittää kysymyksiä,
älä koskaan tiedä niin paljon,
ettetkö voisi oppia jotain uutta.
(Og Mandino)

Juhannus01