Tiedän, ettei pitäisi ärsyyntyä – mutta ärsyynnyn ajoittain silti. Ja taas tänään…
Helsingin Sanomien mukaan on tutkittu vakavia tasa-arvokysymyksiä – tällä kertaa sitä, miten epäekologisesti ja epäeettisesti miehet liikkuvat suhteessa naisiin. Sukupuolten välisiä eroja liikennekäyttäytymisessä – sukupuolittunut liikkuminen… Tuotanoin. ”Miehet ajavat autolla tunteakseen itsensä miehiksi” – Ai niinkö? Tutkimustuloksia en tokikaan kiistä, mutta johtopäätöksissä – tai ainakin niiden uutisoinnissa – on kyllä vedetty mutkat suoriksi.
”Olisiko se joku maskuliininen juttu?”… Hmm…
Tutkimuksen mukaan naiset käyttävät pääkaupunkiseudulla enemmän joukkoliikennettä kuin miehet. ”Henkilöauton omistuksella ja muiden kulkutapojen käytöllä on yhteys”. Tämä ei kai ketään yllätä. Mutta onko niin, että joukkoliikennettä ei käytetä, koska on auto, vai niin, että on auto, koska joukkoliikennettä käyttäen ei pääse sinne, minne pitäisi ja silloi, kun pitäisi? Suomessa auton hankkiminen, omistaminen ja käyttäminen on siinä määrin kallista, että en usko kovinkaan monen huvikseen autolla liikkuvan. Kun joukkoliikennettä ei ole, kun sillä liikkuminen ei onnistu tai sen käyttäminen tulee vielä yksityisautoiluakin kalliimmaksi, omaa autoa käytetään usein ihan pakosta.
Miehet ”tekevät pidempiä matkoja, matkustavat usein yksin ja ruuhka-aikoina”. Olen autoillut pääkaupunkiseudulla ruuhka-aikoina. Kyllä – siellä oli autolla liikkeellä muitakin. Arvelisin, että useimpien (miestenkään) mielestä homma ei jonotteluineen ja odotteluineen ole varsinaista luksusta. Voisiko olla niin, että miehet eivät pääse työmaansa viereen junalla, bussilla tai metrolla yhtä usein kuin naiset? Voisiko olla, että miehet joutuvat liikkumaan myös työpäivän aikana paikasta toiseen naisia enemmän? ”Mitä korkeampi asema, sitä pidemmät työmatkat” – tai kääntäen: kun korkeammassa asemassa olevalla on oletettavasti keskimäärin myös parempi palkka, ei matka (työmatkakustannukset) syö ansioista niin isoa siivua. Paremmin tienaavalla on mahdollisuus käydä kauempanakin töissä – ja moni näin tekee, vaikka se samalla tarkoittaa myös työpäivän pitenemistä.
”Ilmastokysymykset ovat myös tasa-arvokysymyksiä”… ”miesten tulisi kiinnittää huomiota naisille tyypillisiin liikkumisen muotoihin sekä tukea ja suosia niitä”. Toisin sanoen rakennustyömaat, telakat ja teollisuuslaitokset tulee ympäristösyistä ja tasa-arvon toteutumisen varmistamiseksi jatkossa sijoittaa aina juna- tai metroaseman viereen… Onhan tämä tosi syrjivää, että naisvaltaisten alojen työpaikat, kuten kaupan, opetuksen, sosiaalityön tai hoiva-alan työpaikat on sijoitettu hyvien kulkuyhteyksien varsille – ja miesten työmaat taas ei.
”Miehien julkista liikennettä kohtaan osoittama karsastus liittyy kulttuurisiin ihanteisiin miehisyydestä”… ”Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen”. Mihin katosivat sukupuolineutraalit henkilöt? Mihin tällaisella tutkimuksella ja ennen muuta tutkimustulosten tulkitsemisella ja uutisoinnilla pyritään? Onko se tasa-arvoteko, että ihan kaikesta tehdään sukupuolikysymys – ja kerrotaan, kuinka mies maskuliinisessa uhossaan ja pahuuttaan aiheuttaa nyt sitten kaiken muun lisäksi vielä ilmastonmuutoksenkin, kun ajaa autoa naisia enemmän? Mielestäni tällainen sukupuolivääntö on kaikkea muuta kuin tasa-arvon edistämistä. Milloin alamme aidosti nähdä sukupuoliroolein leimaamisen muustakin, kuin feministinäkökulmasta? Moni nykynainen tekee ”miesten juttuja”, käy armeijan, valitsee perinteisesti miehisenä pidetyn ammatin, ostaa katumaasturin, käy metsällä, paistaa nuotiolla makkaraa, ottaa saunaoluen… ja hyvä niin. Toisaalta moni mies pissii istualtaan, opiskelee sairaanhoitajaksi, virkkaa pipoja, kasvattaa kukkia… Toivoa sopii, että huolimatta raja-aitojen raivaamisesta, mies voi jatkosaskin olla miehekäs tai nainen naisellinen ilman, että siitä saa sakkorangaistuksen.
Meidän taloudessa on kaksi autoa. Minä (mies siis) omistan ne molemmat – nimellisesti. Meillä kuitenkin niin autot ja koti kuin rahat ja leipäkin on yhteistä. Joukkoliikennettä emme käytä. Se ei johdu siitä, että on autoja, joilla on kiva ajaa, vaan siitä, että joukkoliikennettä ei ole. Minä ajan sillä isommalla autolla, koska kuskaan usein tavaraa, joka ei siihen pienempään mahdu. Rouva tykkää siitä pienemmästä, koska se on ketterä ja helppo liikuteltava ja parkkeerattava. Molemmat autot ovat yli 10 vuoden ikäisiä ja kumpaankin tankataan bensiiniä. Tietysti voisi kävellä. Oma työmatka on 7 km ja vaimon 15 km. Kauppareissuunkaan ei menisi kävellen kuin vajaa tunti suuntaansa. Lähin bussi lähtee 7 km päästä pari kertaa päivässä kohti Kuopiota. Sinne on harvemmin asiaa, ja jos on, linjuriautot eivät kuskaa iltaisin tai viikonloppuisin – joten ei tule juuri bussilla ajeltua… Niin no – kulkeehan toki junat. Raidekin löytyy vajaan 60 km päästä.
Sitä minä vaan, että…
… jos nyt järjellä yrittää ajatella, luulisi, että tasa-arvosta ja tasavertaisuudesta olisi syytä hiljalleen alkaa keskustella uudesta näkökulmasta. Emmekö oikeasti näe tässä suhteessa muuta kuin kuvitellun asetelman, jossa lihaa syövät juopottelevat miehet riistää, räyhää ja rällää ja naiset kärsivät sivusta katsellen? Yhteiskunnassamme on kosolti asioita ja epäkohtia, jotka ihan oikeasti aiheuttavat eriarvoisuutta. Sukupuoli näyttelee tässä sivuosaa – jos sitäkään. Ihan kaikki yhteiskunnalliset ongelmat eivät johdu siitä tai ratkea sillä, että pahan miehen pitäisi ottaa mallia hyvästä naisesta.
Muuten: en tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta olen melko varma, että työttömät autoilevat vähemmän kuin työlliset. Ympäristökysymyshän ratkeaisi siten, että lopetetaan työnteko ja ryhdytään harjoittamaan omavaraistaloutta. Toiset voisivat kasvattaa pötyä pöytään takapihalla ja toiset parvekelaatikossa.
P.S. Se pienempi auto, jolla rouva ajaa, kiihtyy nopeammin ja kulkee kovempaa…
Helsingin sanomat julkaisi 13.2.2019 jutun, jossa asiantuntijanäkemyksiään ovat esittäneet HSL:n liikennetutkija, STM:n tasa-arvoyksikön erityisasiantuntija sekä göteborgilaisen teknillisen korkeakoulun tutkija, joka tutkii kaupunkiliikenteen sukupuolittuneisuuden historiaa (kaikki naisia). Artikkeliin oli haastateltu myös seitsemää ”tavallista” kansalaista. Kaikki odottivat junaa tai bussia – he eivät juurikaan käytä omaa autoa. Haastatelluista yksi oli mies. Jutun voi lukea täältä.