Avainsana: stressi

Löylyn lyömänä joka päivä

Meinasin, että kirjoitan muutaman ajatuksen työterveydenhuollosta, ammatillisesta kuntoutuksesta, työttömyyden hoidosta tai koulutuksesta. Tulin toisiin ajatuksiin. Näin joulun välipäivinä on syytä keskittyä asioihin, jotka liittyvät lomaan, lepoon ja rentoutumiseen. Vakavammat aiheet joutavat odottaa. Vaikka toki vakava juttu seuraavakin monelle meistä on.

Kirjoitin joulupäivänä Facebookiin päivityksen: ”Jouluhan on siitä mukava juttu, että ensin voi saunoa hyvin ja syödä hyvin ja levätä hyvin… Ja sitten voi oikein hyvin saunoa lisää, syödä lisää ja levätä lisää…”.

Wikipedian mukaan ”sauna on suomalainen hikoilukylpylä ja peseytymistä varten rakennettu tila. Saunomista on tiettävästi maassamme harrastettu ainakin kolmen vuosituhannen ajan. Jo pronssikaudella – 1500-900 vuotta ennen ajanlaskumme alkua – kylpeä ropsautettiin maahan kaivetuissa kuoppasaunoissa. Historoitsijat ovat arvelleet suomalaisen saunan historian ulottuvan jopa kymmenen vuosituhannen taakse jääkauden jälkeiseen aikaan. Joka tapauksessa saunominen on osa kaikkien suomalaisten elämää – ja sauna monelle lähestulkoon pyhä paikka.

Meillä on kotona kaksi saunaa. Toinen on tontin nurkassa sijaitseva pihasauna, jolla on ikää enemmän kuin minulla. Tiedättehän – sellainen tyypillinen perinteinen lautarakenteinen pihamökki, jossa on sauna ja puuliiteri – ja jonka toisessa päädyssä on joskus ollut myös ulkohuussi. Tällaisen saunan pitää näyttää, tuoksua ja tuntua vanhalta puusaunalta – siis ilman pullosta otettavia saunatuoksuja, välkkyviä led-valoja, lauteisiin upotettuja kiukaita tai bluetooth-äänentoistojärjestelmää. Sitten se toinen on sisällä talossa oleva parikymmentä vuotta sitten rakennettu vähän nykyaikaisempi ihan tavallinen sähkösauna. Parempi näistä kahdesta on vanha pihasauna – ylivoimaisesti. Siitäkin huolimatta, että vedet sinne viedään kantaen ja lämmitetään padassa puilla. Siltikin, vaikka vanhat ja kuluneet lauteet vähän natisevat. Pihasaunassa on juuri se oikea perinteisen suomalaisen saunan tunnelma – ja maailman parhaat löylyt. Ihan hyvä se kakkossaunakin on. Sen verran hyvän kokoinen, ettei happi heti pääse loppumaan. Ja sähkösaunaksi löylykin on kelvollinen.

Meillä saunotaan joka päivä. Joko pihasaunassa pitkän kaavan mukaan, tai sitten sisäsaunassa pikaisesti.

Suomalainen sauna ja saunakulttuuri on ollut viime vuosina moneen otteeseen EU:n päättäjien ja ajoittain myös kotimaisten eksperttien hampaissa. Saunomista ovat uhanneet vuoroin päästörajat ja huoli pienhiukkaspäästöistä – vuoroin energiansäästövaatimukset tai halu rajoittaa saunan enimmäislämpötilaa. Niin EU:ssa kuin Suomessakin on käyty pitkään keskustelua puun pienpoltosta syntyvistä pienhukkaspäästöistä. Nämä päästöt on todettu siinä määrin haitallisiksi, että pienpoltto aiheuttaa Suomessakin satamäärin hengenlähtöjä vuosittain. Toki näitä pienhiukkasia tulee kiukaiden ja takkojen lisäksi kynttilöistä, grillauksesta ja makkaranuotioista. Vaikka sauna lämpiäisi sähköllä, ongelmana on suuri energiantarve. Ja miksi suomalaisten pitäisi kylpeä yli 80-asteisessa saunassa, kun keski- ja eteläeurooppalaisille riittää 45-asteinen höyryhuone?

Minä rohkenen olla tästäkin asiasta hivenen eri mieltä. On totta, että Suomen ympäristöterveystoimikunta on arvioinut mietinnössään, että ilmansaasteet aiheuttavat Suomessa parisataa kuolemantapausta vuodessa. Puunpolton yleensä – saati saunanlämmityksen – osuutta tästä on melko mahdoton arvioida. Kun arvioidaan riskejä tai uhkia olisi kyettävä vertaamaan niitä myös hyötyihin, olipa kyse puulla lämmitettävästä saunasta tai asunnosta. Kyllä minä pidän puun – etenkin muuhun käyttöön kelpaamattoman puun – käyttämistä energianlähteenä Suomen oloissa enemmän kuin fiksuna. Varsinkin, kun metsissämme edelleen kasvaa vuosittain puuta enemmän kuin mitä sitä monenlaiseen hyötykäyttöön hakataan. Pitkän sähkökatkon osuessa kohdalle talvipakkasilla puilla lämpiävä hella, uuni ja saunan kiuas nousevat arvoon arvaamattomaan.

Hämmästyttävänä pidän sitä, että meillä suurinta ääntä ympäristöasioissa tuntuvat käyttävän city-vihreät, jotka eivät ole koskaan ympäristöä Kehä-kolmosen ulkopuolella nähneetkään. Junaradan tai metroaseman vierestä saattaa näyttää siltä, että suurimma ympäristöuhat ovat haja-asutusalueiden pitkien välimatkojen autoilu tai rantasaunan lämmitys. Voin kertoa, että ei täällä maalla savu juurikaan silmiä kirvele. Autojakin kulkee aika harvakseltaan.

Mutta takaisin saunaan. Saunomisella on todettu – ja vielä enemmän arveltu – olevan positiivisia terveysvaikutuksia. Keskeisin näistä on saunan niin psyykessä kuin kropassakin tuntuva rentouttava vaikutus. Saunomisen on todettu tekevän hyvää myös hengitykselle (astmapotilailla), unelle ja verenkierrolle. Nivelten kolotuksetkin helpottuvat saunoessa. Itä-Suomen yliopiston tekemien tutkimusten mukaan saunominen pidentää ikää ja ehkäisee sydän- ja verisuoniperäisiä kuolemia. Nimenomaan paljon saunovilla riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin tai sydänperäiseen äkkikuolemaan on noin puolet pienempi kuin kerran viikossa saunovien. Samaan tutkimusaineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa on todettu, että runsas saunominen voi pienentää dementiaan sairastumisen riskiä. Neljästä seitsemään kertaa viikossa saunovilla miehillä todettiin 20 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa 66 prosenttia pienempi todennäköisyys kuin kerran viikossa saunovilla. Nämä tulokset eivät ole yleistettävissä kaiken maailman höyryhuoneisiin, vaan ne liittyvät nimenomaan suomalaiseen saunakulttuuriin – siis saunomiseen kuumassa saunassa, jossa heitetään löylyä.

Tutkimustuloksia tuumaillessa on hyvä muistaa, että ihmisen hyvinvointi ja terveys on monitahoinen ja useista eri tekijöistä riippuva asia. Keskeinen tekijä voi olla – ja todennäköisesti on – saunomisen rentouttava ja stressiä lievittävä vaikutus.

Niin – meillä saunotaan joka päivä. Mielestäni saunomisen keskeisin vaikutus on siinä, että lauteilla löylyistä nautiskellessa saa vuoden jokaisena päivänä katkaistuksi päivän kiireiden ja murheiden mietiskelyn. Saunan löylyissä työntäyteinen päivä vaihtuu iltaan, jonka kuluessa huomio kiinnittyy kuormittavista ja stressaavista asioista lepoon ja rentoutumiseen. Tällä uskon olevan terveydelle ja hyvinvoinnille iso merkitys – kunhan saunaoluiden nautiskelu pysyy kohtuudessa.

Sitä minä vaan, että…
… jos nyt järjellä koittaa ajatella, olen melko varma siitä, että tämän pallon pelastuminen tai tuho ei ole kiinni kesämökin rantasaunanlämmittäjien tai lapin tunturin makkaranpaistajien nuotiotulista. Tähän pitää vielä sanoa se, että saunan lisäksi meillä lämpenee puita poltellen myös koko torppa. Enkä kyllä siitä koe tippaakaan tunnontuskia. Sähköä käyttäen tulisi aika paljon kalliimmaksi.

blogsauna

Väsymys tappaa luovuuden

Työelämä ja työn tekeminen on muuttunut. Entistä useammat tekevät tietotyötä omissa yksinäisissä kammioissaan. Monet hankkivat elantonsa etätyössä tai virtuaalityössä. Yhä useampi työskentelee epätyypillisissä työsuhteissa tehden pätkätöitä, osa-aikatöitä tai määräaikaisia töitä. Samalla talouden taantuma ja tehokkuusvaatimukset ovat kiristäneet otettaan. Lomautukset ja irtisanomiset uhkaavat kaikkialla, mikä lisää suorittamisen ja suoriutumisen odotuksia ja kilpajuoksua työssä. Yhä useampi kokee joka päivä tarpeelliseksi osoittaa itselleen, työyhteisölleen ja esimiehilleen olevansa hieman osaavampi, ammattitaitoisempi, tehokkaampi ja tuottavampi kuin muut. Oma osaaminen ja persoona pitää myydä työnantajalle kannattavana sijoituksena päivästä toiseen uudelleen ja uudelleen.

Eilen (14.3.2016) Ylen Aamu-TV:n vieraana oli neurologi Kiti Müller, joka puhui työssä ylikuormittumisesta ja sen seurauksista. Müller toi esiin huolensa siitä, että työelämässä paineet ovat säästöjen, henkilöstön vähentämisen ja töiden kasaantumisen myötä lisääntyneet. Jatkuva kiire ja lisääntyvä stressi vaikuttavat elimistöön ja aivoihin. Ihminen sopeutuu tilanteen vaativuuteen ja elimistö alkaa huomaamatta käydä ylikierroksilla. Ensimmäisiä merkkejä voivat olla ruokailun unohtuminen ja unentarpeen väheneminen.

Müllerin mukaan stressi, ylirasitus ja väsyminen näkyvät työntekijän asenteissa ja käytöksessä. Väsynyt työntekijä on ärsyyntynyt. Mikään ei huvita ja motivaatio sekä usko tulevaisuuteen voi olla hukassa. Aiemmin työyhteisön yhteisistä kokouksista, kehittämishankkeista ja uudistuspalavereista innotunut työntekijä saattaa jättäytyä sivuun, kokea uudistukset ja uudet ideat turhina ja muuttua käytökseltään joustamattomaksi ja kyyniseksi. Negatiivisuus valtaa mielen ja ennen mahdollisuuksilta tuntuneet asiat näyttäytyvät uhkaavina. Turun yliopiston tutkimusjohtaja Minna Huotilaisen (Yle 14.3.2016) mukaan stressi tarttuu ja leviää työyhteisössä samoin kuin vatsatauti tai flunssa. Yhden stressaantuneen, väsyneen ja ylirasittuneen työntekijän kyynisyys ja negatiivisuus vaikuttaa nopeasti koko työyhteisön henkeen ja ilmapiiriin. Huotilainen on myös todennut (Yle 7.12.2015), että stressin ja kiireen kokeminen työpaikoilla on lisääntynyt. Hän kutsuu aikaamme säheltämisen vuosikymmeneksi, ja toteaa: ”Työpaikoilla ollaan hirveän tehokkaita ja tehdään kauheasti kaikkia asioita. Kun katsotaan todellista tehokkuutta ja aikaansaamista, huomataan, että kiireen ja virheiden korjaamisen takia menetetään todella paljon työaikaa”. Hänen mukaansa stressaantuminen ja uupuminen työssä on aina merkki siitä, että työyhteisössä sen työtavoissa on jotain vialla.

Olisi tärkeää niin yksilön kuin koko työyhteisönkin kannalta, että väsymyksen ja ylikuormittumisen oireet huomattaisiin työpaikalla, jotta niihin voitaisiin ajoissa puuttua ja etsiä lääkkeitä. Huomaaminen edellyttä tietenkin sitä, että ihmiset kohtaisivat ja olisivat tekemisissä keskenään. Voi kuitenki olla, että yhteisöllisyys työpaikoilla on vähentynyt. Entistä enemmän työntekijät touhuavat omiaan omilla tonteillaan, jolloin henkinen eristäytyminen ja yhteisistä asioista syrjään vetäytyminen on helpompaa.

Müller toteaa, että ylikuormitus vaikuttaa ennen muuta modernissa työelämssä tärkeänä pidettyyn luovuuteen. Ylirasitus ja väsymys saa aikaan fysiologisia muutoksia, mikä näkyy muistin, ajattelun ja keskittymisen heikkenemisenä. Ensimmäisenä alkaa rapautumaan juuri se luova ongelmanratkaisukyky, jota monessa työssä kipeästi tarvittaisiin.

Uskon, että tutkijat ovat oikeassa. Työ on muuttunut ja sen kuormittavuus lisääntynyt monestakin syystä. Työntekijöiltä edellytetään entistä enemmän uuden oppimista, joustavuutta, muutosvalmiutta ja mukautumiskykyä. Tilanteet vaihtelevat ja uudistuksia ja muutoksia tehdään jatkuvalla syötöllä. Samalla epävarmuus työn jatkumisesta ja toimeentulosta on lisääntynyt. Edes ennen pitkänä joskin kapeana tunnettu ”valtion leipä” ei enää ole varma ja taattu (siis se virkamiesten ennen niin takuuvarma virka-asema, josta ei voinut tulla erotetuksi ellei syyllistynyt rikokseen tai vakavaan virkavirheeseen). Keskeistä tässä turbulenssissa on se, miten hyvin työtä organisoidaan ja johdetaan. Usein tuntuu siltä, että työelämän muutokset ja kasvavat vaatimukset vyörytetään työntekijöiden niskaan ”meillä tehdään nyt tästä lähtien näin” -mentaliteetilla. Näissä tilanteissa esimiesten olisi osattava olla tukemassa ja valmentamassa joukkuettaan uusista tilanteista suoriutumisen ja selviämisen vahvistamiseksi ja varmistamiseksi. Usein yhteiskunnallisten muutosten, uusien vaatimusten ja kasvavien haasteiden arvellaan hoituvan, kun työpaikan ilmoitustaululle liimataan uudet toimintaohjeet. Jonkun ajan kuluttua sitten ihmetellään, ettei toimintatavoissa olekaan tapahtunut muutosta toivottuun suuntaan. Samalla kun työntekijöiltä odotetaan venymistä, joustavuutta ja mukautumista alati käynnissä olevaan muutokseen, uudistukseen ja kehitykseen, tulisi kiinnittää huomiota johtamiseen ja esimiestyöhön. Ei voi olla niin, että suorittavan portaan odotetaan kehittävän ja tehostavan toimintaansa ilman, että koko organisaation toimintakulttuuri muuttuu.

Sitä minä vaan, että …
… kyllä suomalaista(kin) ihan oikeasti johdetaan edestä, kuten jo edesmennyt jalkaväen kenraali Adolf Ehnrooth puheissaan aina muistutti. Kun kiire kasvaa, stressi uhkaa ja väsymys painaa, tarvitaan esimiestä, joka kulkee etulinjassa, näyttää tietä, pitää omiensa puolta ja ottaa aimo osan yhteisestä taakasta kantaakseen.